Että mua välillä ärsyttää niin paljon.

Eniten mua ärsyttää minä itse, kun olen koko ajan ärsyyntymisaltis, käyn pienellä vaihteella ja teen joka asiasta über-vaikeaa. Mä olen väsynyt, olo on kuin pullataikinalla ja eniten huvittaisi vaan mennä nukkumaan. Rasittavaa. Mä olen tylsistynyt, mä en saa koskaan, mitä mä haluan ja paskaa tulee niskaan tasaisella tahdilla.

Kaiken lisäksi musta on tullut "valittava akka", niin kuin joku miespuolinen ystävä taisi tuossa taannoin mua nimittää. En mä haluis valittaa, mutta niinkuin aikaisemminkin totesin, mä valitan, koska mulla on tyytymätön olo ja silloin jokainen pikku juttukin nyppii. Mä olen kyllä viime aikoina ollut über-negatiivinen. Mä olen valittanut ihmisistä ympärilläni(jokaisesta bongaan lahjakkaasti ne huonot piirteet), arjestani, säästä (tämä Suomen syksy sateineen ja sään nopeine vaihteluineen vaan ärsyttää niin paljon, ei ole kiva kastua ja palella) ja yleensäkin kaikesta mahdollisesta.

Ja minä vielä kutsuin itseäni aikuiseksi.

Nyt olisi hyvä sauma lopettaa tämä älytön pessimistisyys ja ottaa itseä niskasta kiinni. Mullahan on asiat lopulta ihan jees, vaikkei nyt ihan siltä aina tunnukaan. Muutenkin parin päivän päästä ikä kasvaa taas yhdellä numerolla ja pitäisi alkaa ehkä käyttäytyäkin sen mukaisesti. Ei ehkä, vaan ehdottomasti.

Go syksy go!