Katselin tässä tänään taas ajankulukseni muutaman jakson Sinkkuelämää. Mä olen koukussa Carrien ja Mr. Bigin suhteeseen. Vaikka se onkin vain käsikirjoitettua satua ruudulla, mä imen siitä silloin tällöin aina toivoa omaan elämääni ja välillä mua alkaa niin kovasti harmittamaan. Mulla on oma Mr. Big. Onnellista loppua ei silti tule (todennäköisesti), toisin kuin Sinkkuelämää- sarjan jaksot ja leffat monta kertaa nähneenä tiedän Carrielle ja Mr. Bigille tulevan. Se mua harmittaa. Eikö elämä voisi mennä joskus niinkuin saduissa, niinkuin Sinkkuelämää-sarjassa?

Mulle tulee aina spontaanisti tämä eräs mies mieleen, kun katson Sinkkuelämää ja samalla samaistuin itse Carrieen, vaikka en häntä nyt niin kamalasti muistutakkaan, ehkä kuitenkin hieman. Mä olen todellakin yrittänyt ja mennytkin eteenpäin elämässäni, mutta kuitenkin aina silloin tällöin (säännöllisesti) tämä Mr. Hurmaava kusipää putkahtaa mieleeni ja tunnen sen pienen piston sydämmessäni. Sitten mä unelmoin hetken tästä ihanan kamalasta miehen kuvatuksesta, jonka jälkeen mua alkaa ahdistamaan ja sitten yritän palauttaa mieleen kaikki huonot puolet miehestä, päällimmäisenä sen, että mies EI ole eikä koskaan ollutkaan kiinnostunut musta!

Muistan erityisen hyvin hetken, kun näin ensimmäisen kerran Sinkkuelämää-sarjan päätösjakson. Mä aloin itkemään. En uskonut, että näin olisi voinut käydä juuri tämän kyseisen sarjan kohdalla, mutta niin vain kävi. Mä vaan repesin itkemään ja vollotin silmät kyynelissä, kun Carrie vihdoin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen päätyi yhteen Mr. Bigin kanssa. Heti sarjan ensimmäisestä jaksosta vaan näki, että ne kaksi kuuluivat yhteen. Valtavaa :P