Olen alkanut pitkästä aikaa lukea kirjoja, siksi ehkä tämä päivityskin on hidasta (joopa, joo :P). Mä olen joskus ollut ahkera lukemaan, mutta viime vuosina en ole jaksanut keskittyä lukemiseen kovin aktiivisesti, energian ovat vieneet pakolliset "koululukemiset" ja takapuoli ei ole sen jälkeen enää pysynyt "tavallisten" kirjojen parissa tuolissa, tai missään muussakaan kiinni. Nyt sitten harjoituksen kautta olen taas päässyt kirjojen makuun. Ja lukenut oikein hauskan kirjan :D

Houkutuksen, joka kertoo ihmisen ja vampyyrin rakastumisesta, varsinainen ensirakkaus ja kun teineistä on kysymys, niin imelän ällöä tavaraahan se on alusta lähtien, mutta ihan mukavaa. Jollain tavalla kovin lohduttavaa, ja satumaista, jotenkin helpompi sietää tuollaista ällön pinkkiä huttua, kun siihen sekoittuu vähän mystisen mustaa vampyyrinverta. Minä tykkään. Ja saan jotain muuta ajateltavaa, olo on lukiessa, kuin pääsisi hetkeksi vähän toiseen maailmaan, ja voisi ihastella, kun edes joillain on "säpinää". Minäkin ottaisin mielelläni yhden vampyyrimiehen, kiitos :)

Samainen tarinahan on tänä vuonna ilmestynyt jo valkokankaallekin, mutta suosittelen ennemmin kirjaa kuin leffaa. Kävin katsomassa leffankin, mutta se oli lähinnä hauska sanan ironisessa merkityksessä, höllöstä teinimenosta on vielä ihan ookoo lukea, mutta kahden tunnin leffa alkaa mennä jo yli äyräiden. Leffassa kirja pikakelataan kiirellä läpi ja sellainen yleinen kemia vaan puuttuu ihmisen ja vampyyrin väliltä. Kuva on kivan synkkä koko ajan, mutta ei kai sekään kaikkea voi pelastaa. Leffasta ei tule jotenkin riittävän todellista, ei vaan toimi ihan niin kuin olisi voinut toivoa.

Jatkan siis lukemista, ja jatkan vampyyrien maailmassa, kun Houkutukselle on jatkoa kirjakaupoissa :)