Tää viikko on ollut ihan suolesta. Ihan alusta lähtien aina tähän päivään, voisin väittää, että koko kuukausi on ollut aika pitkälle pyllystä, mutta onneksi maaliskuu ei ole mun lempparikuukaus muutenkaan ja ens keskiviikkona meitä tervehtii jo huhtikuu, joka toivon mukaan tuo tullessaan jotain rauhoittavaa ja lääkitsevää mun mielelle.

Maanantaina mulla oli valokuvauskurssin aloitus (avoin amk), joka vaikutti niin turhalta rastilta, että mietin heti menenkö sinne enää torstaina uudelleen. Siis viiteen kertaan oli ängetty kaikki "perusopetus" ja vaan puhuttiin jostain helvetin t-paidoista ja niiden kuvaamisesta, ja kuvankäsittelystä, vaikka sekin alkoi jo tulla korvista ulos, siis oikeesti, luulin, että valokuvaus olisi oikeesti valokuvausta, jossa taito on kuvaajalla, mutta tietokoneella ne hienot kuvat tehdään ja tietenkin tärkeintä vaatesuunnittelijoille on oppia ottamaan hyviä kuvia t-paidoista! Ei helvetti, ku en vaan jaksa tommosta. Muutenkin turhautunut olo.

Nooh, tiistaina sitten menin töihin, jossa ilokseni minut laitettiin pihalle. Vietin lasten kanssa ulkona puolet työajastani, palelin ja kaikki ärsytti. Juttelin iltapäivällä pihalla toisen seurelaisen kanssa ja pomo tuli sisältä ilmoittamaan, että täällä ei jutella vaan vahditaan lapsia, puolustautumista ei hyväksytty. Meinasin revetä siihen paikkaan, suoraan sanottuna vitutti niin mojovasti. Kun pääsin kotiin, soitin työnantajalle ja sanoin, että en mene enää huomenna tuommoiseen paikkaan. Ei tarvinnut mennä.

Että on perseestä. Loppuviikon olin sitten työttömänä kotona. Tietenkin mä syön ihan hirveesti pahaan oloon ja siitä vasta kamala olo tulee. Olen yksinäinen ja masentunut, turhautunut ja ihan turta.

Perjantaina sitten näkyi hetkellisesti kirkasta valoa, kun tulin sopineeksi treffit ja pääsin kahville mukavan oloisen pojan kanssa. Netistä löytyi, tietenkin (ISO huokaus), kaksonen, sellanen höpöttäjä, istuttiin kaksi tuntia kahvilla ja ehdin jo luulla, että meillä synkkaa hyvin. Tänään, sunnuntaina, viimeisetkin toivon rippeet pyyhittiin tekstiviestillä "oli kiva tavata, mutta et taida olla mun tyyppiä" juuh, miten ennalta arvattavaa, tylsää ja niin mun elämää. No jaa, eipä tässä mitään tietotekniikan insinöörejä tarvitakkaan, ihan liian seipään nielleitä mulle.

Eilen olin juhlimassa kaverini synttäreitä, muistan ihan selvästi, että tää vuodenajankohta on mulla aina perseestä, joka vuos on sellainen pakkojuhlimis olo, kun parhaan ystävän synttäreitä ei vaan voi jättää väliin. Oli mulla kai ihan kivaa, mutta pikkasen oli mustalammas olo, kun osalla oli miehet mukana ja itse olin ainoa täysin sinkku koko porukassa. Alkoholin nauttiminen aiheuttaa myös parisuhdeselvittelyitä ja niitähän on mukava kuunnella illan ratoksi. Tanssimassa käytiin, mutta aika heikosti, joten sekään vähä ei nostanut mun juhlafiilistä, mutta eivätpähän olleet ainakaan omat synttärit.

Vali, valí, vali - takapuolesta. Ja nyt ollaan sitten taas kesäajassakin, eli yksi tunti taas vietiin jonnekin. Syvältä sekin. Kaiken lisäksi mä on köyhä, tilillä on tällä hetkellä sellanen 20 euroa.