Mä vähän riehaannuin tänään sisustamisesta. Mä hankin itselleni mustat verhot aikaisempien keltaisten kavereiksi. Shoppailun makuun päästyäni, mä päätin samaan syssyyn hakea vielä matonkin. Ostin turkoosin plyysimaton, joka on niin hieno! Mä en vaan voinut vastustaa sitä. Ja miten nämä kaikki sopivat yhteen: helposti, kun laittaa sopimaan :P Mä olen taas ennemmän kuin innoissani asuntoni uudesta ilmeestä.

Asunnon sisustamisessa, mitä pienempi, sen tärkeämpää, on, että se näyttää itseltä. Kodissa pitää viihtyä ja tärkeää on pitää kiinni itselle tärkeistä asioista, on painoarvo sitten väreissä, toimivuudessa tai laadussa. Mielestäni kotiin kannattaa panostaa, sillä se missä elät vaikuttaa huomaamattakin omaan mieleen. Ja mitä kaikkea koti voikaan kertoa ihmisestä?

Mun asunto on jatkuvasti muutostilassa, mä tykkään vaihdella huonokalujen paikkoja ja erilaisia väriteemojakin olen kokeillut laidasta laitaan. Välillä on tärkeää, että on tilaa työskennellä ja välillä haluan vaan visuaalisesti näyttävää. Välillä tuntuu, että tavaraa on ihan liian paljon, mutta useammin vaan totean asuntoni olevan liian pieni. Mitä tämä sitten kertoo minusta: kun muuttelen huonekalujen paikkoja, huomaan olevani levottomalla tuulella, joku asia vaivaa, harmittaa tai mietityttää, ja haluan ikäänkuin koota palapelin uudelleen. Väriteemoissa huomaan hakevani erilaisia tunnetiloja. Nyt kelta-mustanliitto tuntuu sopivan jämäkän pirtsakalta, ja se turkoosi on symboloi mulle merta. Sisustuspsykologiaa, wau :D