Tänään ollut taas harvinaisen rasittava päivä syömisen kannalta. Olen syönyt taas reippaasti yli päivän tarpeen ja olo on todella ikävä. Harmittaa ja suoraan sanottuna v:ttaa kovasti.

Se on se tuttu tunne, joka vaan iskee päälle. Ensin on vaan valju olo, sitten se on nälkää ja ennen kuin huomaatkaan olet jo syönyt kunnon aterian (pihviä, perunaa ja salaattia) lisäksi leipää, hedelmiä, jäätelöä ja keksejä. Vielä tämänkin jälkeen tuntuu edelleen siltä, että jotain pitäisi saada suuhun. Epätoivoista, mutta tuttua.

Olo katoaa jossain vaiheessa ja alkaa kalvamaan syyllisyys. Seuraavaksi laskeskelenkin jo kuinka voisin polttaa ahmitut kalorit. Harmillinen tosi asia vaan on, että puolitoista tuntia kuntopyöräilyä ei riitä korjaamaan repsahdusta.

Huomenna sitten taas extra kontrolli ja asiat ruotuun. Muu ei auta.

Parasta tänään oli päästä parhaan kaverin kanssa kävelemään ja purkamaan menneen viikon tapahtumia. Taas sydän vähän keveni, kun sai jonkun kanssa puhua :)