Eipä ole ollut kovin kiva viikonloppu. Tuntuu, että kaikki kaatuu taas niskaan. Viikko oli ihan jees, mutta näin viikonloppuna kaikki väsymys vaan lamauttaa ja kaikki harmittaa.

Harmittaa, että taas alkaa huomenna uus viikko ja taas pitäis jaksaa. Pitäis olla ahkera ja tehokas. Pitäis ottaa itseä niskasta kiinni syömisen suhteen ja syödä mahdollisimman vähän ja terveellisesti, että sais ton painonpudotuksen taas rullaamaan.

Viikollakin tuli taas vedettyä kamalasti jäätelöä ja muuta, ja nyt viikonloppuna oli kaverin miehen synttärit minne piti mennä syömään ja juomaan. Mua ei olisi kiinnostanut edes mennä, koska aavistelin, että tietyt ihmiset ovat töykeitä käytökseltään ja istuvat parvekkeella rööki suussa koko illan, ja niinhän se meni. Tuli juotua ja syötyä PALJON. Baarissa oli nihkeä meno. Kaikki tanssittavan hyvät biisit istuttiin pöydässä ja yksinkään ei huvittanut puol tyhjälle tanssilattialle lähteä notkumaan. Muutenkin oli taas niin norsu-olo. Yks kaveri on ihan langan laiha ja vaikka en niin laiha edes haluais olla, silti harmittaa, että joillain se on noin helppoa vaan pysyä laihana.

Nyt olen syönyt koko aamun, jo yli päivän tarpeen ja pitäis vaan mennä lenkille ja ajaa kuntopyörää ja tehdä koulutehtäviä, mutta mikään noista ei huvita. Ja mietin just tossa, et mikä olis sellasta kivaa, mistä sais syömisen tilalle tyydytystä, mutta en vaan keksinyt mitään. Jotenkin tonne ulos lähteminenkin tuntuu hirveen hankalalta. En mä tiedä, niin epätoivonen olo. Ahdistaa istua täällä sisällä yksin.

Kamalaa valittamista. Elämä on. Miten tästä sais taas elämän mallilleen.